Osallisuutta, asiakkaan ääntä ja läpinäkyvyyttä sosiaalialan palveluihin: Nostalgiaretkestä nauttivat sekä poika että äiti

Halusimme lähteä nostalgiaretkelle. Poikani Niken lempivalokuviin kuuluu kuva, joka on otettu Nokian Eden -kylpylässä vauvauinnissa vajaa 25 vuotta sitten. Omat muistoni tuolta ajalta sisältävät sosiologian opiskeluja Tampereen yliopistossa. 1980-luvun loppupuolen opiskelijaelämä oli värikästä ja jännittävää. Kun Nikke syntyi, opintoni olivat loppusuoralla ja aika pian muutimmekin töiden perässä Keski-Suomeen.

Kylpylän ulkoaltaalla.

– Mennään taas Nokialle, kylpylään, poikani on aikuisina vuosinaan toistuvasti ehdottanut. Ja lisännyt Simo Frangenia siteeraten: – Moooii, minä lähden Tampereelle.

Nykyään Nikke asuu Äänekoskella Lounatuulen tukiasunnossa. Vaikka tapaamme usein ja teemme yhteisiä retkiä, haave paluusta Nokian kylpylään ja sen ihanaan ulkoaltaaseen on jäänyt toteuttamatta.

Itselläni on ollut toinenkin haave. Se liittyy pyöräilyyn. Pidän erityisen paljon pyöräilystä uusissa maisemissa, kumpuilevien peltojen katselusta, kukkivien pensaiden tuoksuista, asuinalueiden pihoilla leikkivien lasten näkemisestä, metsäpoluista ja kesäkahviloista. Puolisoni kanssa olemme löytäneet monilta paikkakunnilta hienoja pyöräilyreittejä.

Noilla retkillä olen ajatellut Nikkeä ja hänen polkupyöräänsä. Tuosta, tuosta ja tuosta hänkin voisi ajaa pyörällään. Tässä on liian kapeaa, täällä on liian paljon muuta liikennettä. Aloin haaveilla sellaisesta pyöräilyretkestä, johon Nikke voisi osallistua. Sen pitäisi olla paikassa, jonne erikoispolkupyörän jollain keinoin saisi kuljetettua. Pyöräilyreitin pitäisi olla melko kevyt, helppo ja leveä eikä reitillä saa olla liian paljon muita liikkujia. Tärkeää olisi, että se sisältäisi mukavia pysähdyspaikkoja, paljon katseltavaa ja motivoivan määränpään.

Heinäkuussa 2016 minulla välähti: motivoiva määränpää on Nokian kylpylä! Ja sopiva reitti voisi olla Tampere-Nokia! Tampereen kaupungin sivuilta löytyi hyvä pyöräilyn ja kävelyn reittiopas, joka kertoi, että Tampereen keskustasta Kylpylä Eedeniin on noin 14 kilometrin matka. Opas näytti myös korkeusprofiilin, joka näytti hyvältä: ensin lievää nousua Pispalaan, sitten pitkiä alamäkiä kohti järven rantaa ja kylpylään. Tarkistin vielä Googlen katunäkymäkartalta, miltä kevyen liikenteen väylä tiellä näyttää. Hyvältä!

Kuinka sitten siirtyä Jyväskylästä Tampereelle? Automme ei ole mikään tila-auto, pyörä pitäisi sijoittaa peräkärryyn. Siispä suuntasin Jyväskylän Matkakeskukseen keskustelemaan VR:n asiakaspalvelijan kanssa mahdollisuudesta saada erikoispolkupyörä junaan. Sain kuulla, että junista ei löydy paikkaa kolmipyöräiselle polkupyörälle, paikkoja on vain tavallisille polkupyörille. Niitä entisajan tavaravaunuja ei enää ole olemassakaan. Junien polkupyörätelineet ovat kokemusteni mukaan usein täysiä ja ahtaita ja epäilin, ettei polkupyörän nostaminenkaan sinne onnistuisi ilman apua.

Entä sitten linja-auto? Jyväskylä-Tampere-välillä on paljon linja-autovuoroja. Seuraavaksi siis keskustelemaan Matkahuollon asiakaspalveluun linja-autopysäkkialueen toiselle puolelle. Sain kuulla, että kolmipyöräisen polkupyörän saa bussiin, jos selvittää liikennöitsijältä etukäteen, minkä vuoron autossa on riittävän iso tavaratila. Matkahuollon virkailija kertoi, millaisia vuoroja seuraavana päivänä olisi tarjolla ja mikä liikennöitsijä mistäkin vuorosta vastasi. Hän antoi myös puhelinnumerot, joihin soittamalla saatoin tiedustella asiaa. Sinnikäs soittelu palkittiin, lopulta löytyy oikea henkilö vastaamaan ja varaus seuraavan aamun Paunulaiseen onnistui. Sitä ennen piti tosin soittaa Niken palvelukodin, Lounatuulen ohjaajille ja pyytää heitä mittaamaan polkupyörän korkeus: 104 senttimetriä.

Nyt kaikki oli valmista! Nikke tuli bussilla Äänekoskelta Jyväskylään kotiimme polkupyöränsä kanssa heinäkuun lopun keskiviikkoiltana. Aurinkoinen aamu koitti. Nikke heräsi hyvissä ajoin ja oli jo aamutoimensa tehnyt, kun me muut vasta kömmimme ylös sängyistämme. Kun puolisoni lähti töihin, me kaksi hyppäsimme pyöriemme selkään ja poljimme Jyväskylän Rantaraittia pitkin Matkakeskukseen. Tässä kuvakertomus matkamme vaiheista linja-autoineen, pyöräilyineen ja taksiosuuksineen: